Ilotulitus

Lauantai on nyt jo illassa. Lapset nukkuu, äiti ja isi vielä valvoo. HBO:lta alko just joku leffa, jota toisella silmällä tulee seurattua. Jännäri.

Tänään oli melkoinen metelipäivä, jos Nalle Puhin kirjaa siteerataan. Aamupäivä meni kotona puuhastellessa ja iltapäivällä lähdettiin sitten keskustaan viettämään kolmen neidin ja yhden rouvan syntymäpäiviä. Oli oikein mukava tavata muita suomalaisia, vaikkakin meidän aika tahtoo mennä aina Millaa hoitaessa. On syötöt ja vaipanvaihdot jne. Aina sitä kuitenkin muutaman sanan ennättää jonkun kanssa vaihtaa.

Kotia lähdettiin hyvissä ajoin, ennen illan ilotulitusta. Tai no ajoissa ja ajoissa, ensimmäiset taksit eivät suostuneet meitä viemään kotiin, koska asumme kadulla, joka on suljettu ilotulituksen vuoksi, eivätkä ilmeisesti tienneet aluetta, että sinne kyllä pääsee toistakin kautta... Meinas kyllä sapettaa. Eikä loppujen lopuksi aikaa näytöksen alkuun jäänyt kuin ½-tuntia kun kotiin päästiin. Sekin aika meni Millaa syöttäessa.

Ilotulitusta siirryttiin katsomaan parvekkeelle. Korvatulpat ja suojaimet korviin, takit niskaan ja Milla rattaisiin istumaan, tutti tiukasti suussa vipattaen kuin Simpsoneissa ainakin.

Ja johan oli räiskettä! Hirveitä pommeja, siinä housun puntit vaan tutisi, oli ne sellaisia jytkyjä! En ole kyllä eläissäni nähnyt niin hienoa ilotulitusta, enkä ole tiennyt sellaisten pommien olemassa olostakaan, mitä saatiin nähdä. Aivan upeaa!

Ilotulitteet ammuttiin keskelle jokea sijoittuneista laivoista. Laivoja oli viisi-kuusi paria, perät vastakkain. Rannassa satapäin tuoleja ja usea kuumailmapallokin. Ihmisiä valui paikalle pitkin päivää ja asuinalueellammekin oli juhlan tuntua ilmassa jo päivällä, kun liikkeellä oli runsaasti ihmisiä pyhävaatteissaan. Perheet viettivät aikaa nurmialueilla, jopa yksi telttakin oli nurmelle pystytetty. Koskaan ennen ei äiti ollut nähnyt alueella niin paljoa ihmisiä liikkeellä yhdellä kertaa. Varmaan olivat sukulaisetkin tulleet ilotulitusta odottelemaan.

Lapset jaksoivat katsoa räiskettä noin ½-tuntia, sen jälkeen äiti ja lapset siirtyivät sisälle jatkamaan katselua. Taukoamatonta ilotulitusta kesti 45min! Kieltämättä alkoi tuon ½-tunnin jälkeen jo vähän katselu puuduttaa. Eikö se lopu koskaan?

Noh, loppuihan se vihdoinkin ja päästiin iltahommiin. Tienoo on hiljentynyt, kadut pesty useaan kertaan, tuolit kasattu, roskat kerätty ja ihmiset lähteneet koteihinsa.

Tässä vielä kuvasatoa. Jos "paparatsin" kameralta sitten löytyy vielä parempia kuvia, laitan niitä myöhemmin esille. Nyt kuvat on "äidin ja Nikon" kamerasta.

Tuolit on jo paikoillaan. Aidat rantaan viritetty, roskikset ja wc:t paikoillaan.

Laivat asemissaan, portit rantaan pystytetty.

Lähin porttimme suljettu autoliikenteeltä.

Ihmiset aloittavat pitkän odotuksen illan ilotulitusta varten. Onneksi sää oli kaunis, ihanan leppoisa.

Ilotulitus on alkamassa. Hienon näkoinen kuumailmapallo sataman lähettyvillä.

Ihmisiä tungeksii tiellä. En tosin tiedä, miksi olivat jääneet tuonne kauemmaksi katsomaan, aitiopaikallakin olisi ollut tilaa. Liekko lippuja myyneet myos tuohon meidän eteen?

Ensimmäiseksi Nikon hieno taideteos ilotulituksesta :-)

Sillan alle oli viritetty "tulisade". Tosi hienon näkoinen!

Äidin lemppareita ovat ehdottomasti alaspäin roikkuvat ilotulitteet. Ovat kuin puita, joissa on riippuvat oksat. Tai palmuja.

Ja lisää räiskettä. Näyttää, kuin laivat olisivat tulessa! Taivaalta tippuu valo "tikkuja".

Nähtiin sellaisiakin ilotulitteita, jotka olivat kuin punaisia meduusoja, kirkkaine rihmoineen. Upeita, ei sitä muuta voi sanoa.

Kaiken tämän loiston jälkeen mieleen nousee kysymys, miten paljon me ihmiset taas roskasimme vesistoä. Maa, jossa muutenkin pohjavedet ovat lähes kokonaan saastuneet. (Noh, se asia ei kuulu tähän...) Mutta hieno oli ilotulitus.

Edit sunnuntai aamu. Raketteja ammuttiin myos sillan toisella puolella, josta myos saatiin kuvia. En tosin tiedä sen tarkemmin sen puolen järjestelyistä tai siitä, oliko ilotulituksia myos toisissa paikoissa.

Tässä kuvia "paparatsin" kamerasta.