Sunnuntaina käytiin sitten ensimmäisen kerran hotellin altaalla uimassa. Voi sitä pojan reaktiota kun pääsi isoon altaaseen kellumaan kellukkeiden kanssa! Oli todella haltioissaan! Ei lasten allas kiinnostanut sen jälkeen ;-)
Eilen illalla isi kävi Nikon kanssa uimassa ja äiti lähti kauppaan. Päivällä äiti oli Nikon kanssa Rosessa leikkimässä Viljamin kanssa. (Kiitos taas henkireijästä Anu!)
Tänään oli asuntojen katselua. Ei löytynyt mieluista. Tai muuten olisi ollut sopivia, mutta ei lapsiperheille suunniteltuja.
Tarjolla oli kolmea kerrosta, järvimaisemaa... Mutta se oma piha oli puutteena lähes jokaisessa kohtessa, joissa asunto olisi ollut mieluinen.
Niko on ihan mahdoton. Ei sen kanssa voi hotellissa asua montaa päivää. Jos ei löydetä sopivaa taloa tällä matkalla, sitten äiti ja Niko on Suomessa niin kauan, että isi löytää meille sopivan talon.
Ulkona syömisestä ollaan luovuttu jo päiviä sitten. Nikoa ei voi viedä ulos syömään, ei osaa olla paikallaan hetkeäkään. Ravintoloiden henkilökunta jaksaa häntä viihdyttää jonkin aikaa, mutta taitaa heiltäkin kärsivällisyys loppua... Nuudelikupit ovat hotelliasujan parhaat ystävät ruoka-aikaan.
Kuusamolaiset; koitetaan tänään päästä kauppaan katsomaan paitoja, jos Niko suostuu yhteistyöhön, joten ei kannata odottaa liikoja. Moonalle saadaan viuhka tuosta naapurista. Mutta tehän tulette tänne muutenkin shoppailemaan sitten, kun Brasiliasta ennätätte kotiutua ;-)
Ei tässä oikein runosuoni nyt syki. Kuvia en saa liitettyä blogiin ja poika vie kaiken energian. Olisivatpa mummi ja ukki täällä...
Lämmintä kuitenkin piisaa, vettä satanu vain parina päivänä. Kiinalaiset pojalle tosi "leperteleväisiä". Onneksi enää pari päivää jäljellä ja Shanghai kutsuu viimeiseksi illaksi. Perjantaina aamusta sitten Finskin nokka kohti Suomea. Ihanaa päästä kotiin tästä hotellielämästä.
