Huh-huh, matka alkoi kääntyä loppua kohden. Onneksi. Päivät kuluivat uiden, ulkoillen, nuudelia syöden... (Yäk!) Kerran koitettiin vielä ravintolassakin käydä, mutta eihän siitä taaskaan hyvä seurannut. Niko ei jaksanut olla paikoillaan.

Torstaina käytiin vielä aamusta yhtä taloa katsomassa Rose Gardenissa. Siinä olikin paras vaihtoehto meidän perheelle. Oma piha, ei turhan jyrkkiä portaita (Ei äidin tarvitse pelätä, että Niko tippuu.), vaaleat seinät ja tilavat huoneet. Jopa keittiön kaapit olivat siistit, joka oli harvinaista katselemissamme taloissa/asunnoissa. Vähän maalia pintaan ja kalustus, siinä se sitten olisi. Toivottavasti saadaan siitä koti meille!

Torstaina iltapäivällä lähdettiin sitten kohti Shanghaita. Vettä satoi todella reippaasti ja ilmakin oli viileä (vain +18). Ennen lentokenttähotellille menoa käytiin Shanghain keskustassa kylässä äidin lapsuusajan kaverin luona. Kyllä, maailma on pieni. Tai sitten kaikki tiet vievät Shanghaihin! Saija, oli kiva tavata pitästä aikaa!

Kotimatkalle lähdettiin sitten perjantai aamuna huonosti nukutun yön jälkeen. Kaikki saattavat vain arvata, millainen kotimatka oli kyseessä kun kaksi vuotias, liikkuvainen, uhmaikäinen lapsi ei ole saanut nukutuksi kunnolla ja sitten lähdetään kiidättämään paikasta a paikkaan b.... En suosittele kenellekkään! Mutta kotia päästiin kuitenkin.