Enää kymmenen yötä ja isi on kotona! Aika pojan kanssa on mennyt kuin siivillä, isin ajasta ei voi sanoa samaa, mutta hänellä odotettavia öitä on kaksi vähemmän kuin meillä.

Tänään leikattiin Nikon kanssa apilapeltoa pihalta ja mitäs sieltä löytyikään. Iso sammakko! Siellä se polonen yritti pysyä piilossa, maata vasten painautuneena, mutta tokihan me se nähtiin. Hanskat käteen ja sammakko kiinni ja Nikolle näyttämään. Silittäminen ei ollut Nikolle mieluisa kokemus, taisi olla liian limainen otus ;-) Ennen kuin ennätin sammakon maahan laskea, taisi sillä lirahtaa pisukat äidin kämmenelle. Noh, kokemus sekin, sammakon pissat sormilla ja osa jalallakin... Pitkä loikkainen kaveri.

Asuntoasiasta ei ole uutta tietoa, joten eiköhän se etene. Eräs suomalaisperhe oli varannut samaisen talon vuosi sitten ja silloin vuokraisäntä oli perunut koko homman. Talo oli sitten vuoden tyhjillään, jospa on nyt tullut toisiin aatoksiin. Pitää pyytää roselaisia pitämään silmällä, tapahtuuko siellä mitään. Toivottavasti roselaisia on kuulolla! Menkäähän tsiigaamaan C22:n eteen, mitä siellä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään...

Muuttomiehet tulevat sitten 28. päivä pakkaamaan kontin. Ennätetään viikonloppuna käydä verottomilla ostoksilla, jotka sitten pakataan konttiin. Ihan kiva lisämauste, jos vain keksitään ostettavaa.

Aurinkoa on piisannut tälle kesälle. Sadetta saisi tulla jo taivaan täydeltä välillä. Talojen pihoilla nurmikot ja kukat kuolee. Onneksi ei meillä, mehän ollaan Nikon kanssa ahkeria sadettajia, eikä kukkiakaan ole vielä istutettu. Onni on ollut matkassa kun ei pitkiä reissujakaan ole tehty. Noh, keskiviikkona taidetaan lähteä ajelemaan etelää kohti sukuloimaan, silloin testataan Nikon kärsivällisyys istua autossa yksin takapenkillä 6 - 7 tuntia... Tai sitten yövytään matkan varrella. Eli seuraava kirjoitus saattaa tulla sitten vasta viikonloppuna tai ensi viikon alussa, katsotaan miten takaisinpäin ajellaan.