Hei taas!

Kirjoitetaan nyt, kun ei olla ennatetty kirjoitella...

Tassa koneessa on nyt jenkki nappaimet paalla, joten kirjoittaminen on rajoittunutta. Eikohan se kesteta...

Yot menee aitilla ja Nikolla ihan hyvin jo. Isi tahtoo kuppelehtia, viime yonakin oli herannyt jo kahden maissa, eika enaa saanut unta.

Ayi tuli palkattua heti. Ihan tomera tati, ei tartte hommiin komentaa. Nikokin tykkaa ja on valilla Jinille kaverina. Varmaan jossain vaheessa uskaltaa sitten jattaa heidat kahdestaankin, jos on jossain asioilla kayntia.

Meilla on kahden muun perheen kanssa oma autokuski. Han on nuori, erittain avulias, rauhallinen ja miellyttava kiinalainen, joka ei puhu englantia, viela. Han on ollut valmiina meita kuskaamaan lyhyellakin varotusajalla, vaikka on sovittukkin, etta edellisena paivana pitaisi jo ajot varata.

Paljon on viela uuteen kotiin ostettavaa. Naapurin rouva oli ostanut Holasta kauniita maattoja ja muita tavaroita, jospa suuntaamme sinne lahiaikoina, kun saamme sisustusta vahan mietittya.

Ylakertaan, jossa meidan makuuhuone sijaitsee, emme ole viela paasseet muuttamaan, koska emme ole saaneet petivaatteita pestya. Ei mene kauaa kun saadaan talo kondikseen ja normaali arki pyorimaan. Nikollakin on nyt oma huone, jossa tykkaa kovasti olla. Viela pitaa saada leluja ostettua Nikollekkin.

Huomenna mennaan naisten kanssa Ikeaan. Sielta olisi tarkoitus ostaa kaikkea pienta tarpeellista mm. keittioon ja varmaan Nikolle loytyy jotain sisustukseen. Ruokapuoli tuntuu olevan jokaisen suomalaisen mielessa... Sielta saa suolakaloja, suolakurkkuja yms.

Kontin tulosta ei viela ole tarkempaa tietoa. Suomesta liikkeelle on lahtenyt. Onneksi siella on Tessu tavaroita vartioimassa... Nikon iso pehmokoira...