No niin. Nyt on sitten takana sateinen formula viikonloppu... Siitä kirjoittaakin isi tähän blogiin heti kun ennättää. Sen verran voin paljastaa, että oli aika "kurainen" reissu jos Nikon vaatteita katsoi...

Niin, formulareissua tuli pitkään odotettua suurella innolla ja viimein suuri päivä koitti. Perjantaina nousimme työpaikalta linja-autoon ja matka kohti Shanghaita alkoi. Saavuimme iltasella Green Villaan, paikalliseen Rose Gardeniin. Auntojen taso ei ollut ihan samaa luokkaa kuin Rosessa, mutta ajoi asiansa ko viikonlopun osalta. Matkajärjestelyt kisapaikalle ja takaisin olivat onnistuneet, bussi kuljetus aamulla kisapaikalle ja iltasella takaisin.

Lauantaina meidän perhe ei ollut klo 6:45 valmiina bussissa lähdössä kohti kisapaikkaa muiden aamuvirkkujen kanssa vaan käänsimme siinä vaiheessa vielä tyytyväisenä kylkeä kun bussi suuntasi kohti kisapaikkaa ja päivän aika-ajoja sekä muita kisatapahtumia. Aamulla kellon soidessa ulkona rapiseva vesisade antoi oivan tekosyyn jatkaa unia vielä parilla tunnilla, nukkuihan Nikokin niin makeasti että eihän poikaa raaskinut repiä vielä siinä vaiheessa ylös. Ja maistuihan se uni itsellekkin vielä aamusella. Tilasimme taksin aamupäivällä ennen kymmentä Green Villaan ja suuntasimme kohti kisapaikkaa. Matka taittui joutuisasti ja liekkö kisafiilis kohdillaan kun kamerasta ennätti loppua patterit jo ennen kisapaikalle saapumista.....matkalla hieman epäilytti kuskin reittivalinta kun kisapaikkaa lähestyessä olimme ainoa auto ko tienpätkällä. Ei sen enempää samaan suuntaan menijöitä kuin vastaantulijoitakaan, mutta kuski tuntui tietävän asian hieman paremmin kuin me. Lienee käynyt paikanpäällä ennenkin :-)

Portilla otimme Nikon kärryt esille ja lähdimme työntelemään kohti E-katsomoa. Matkaa oli takasuoran verran eli noin kilometri (?). Voi poijjaat sitä ääntä mikä katsomoiden takaa kuului...F1 autoistahan lähtee ihan oikeasti ääntä. Siitä on tovi vierähtänyt kun on hymyillessä takahampaat näkyneet, mutta nyt näin pääsi oikeasti tapahtumaan. Onneksi videokamera oli tässä vaiheessa suunattu kohti päällä pyörivää helikopteria. Earit korviin ja Nikolla oli kuulosuojaimet korvilla ennätys ajassa, taisi tulla uusi Huttukylän ennätys kuulokkeiden päähän laitossa. Nikokin tuntui varsin tyytyväiseltä saadessaa kuulokkeet korville. Kisakatsomoonkin pääsimme vihdoin, matkalla tosin täytyi nousta nurmivallille katsomaan takasuoraa kiitäviä vormuloita. Noin 100 metriä sekunnissa ohi kiitävä vormula-auto menee ihan oikeasti lujaa muutaman kymmenen metrin päästä katsottuna. Aika-ajojen jälkeen suuntasimme kohti bussia, hodarit kourassa.

Sunnuntaina olikin sitten suuri H-hetki. Kaikki oli kisapaikalla valmista, meidänkin osalta. Päätimme liikuskella katsomon takana aina lähtön saakka jotta ei Nikon tarvitse ylettömiä määriä istua katsomossa. Pienellä miehellä kun ei välttämättä vieteri riitä pitkään katsomossa. Olimme tosin valmistautuneet siihen että kisan edetessä siirrymme katsomosta nurmialueelle seuraamaan kisan etenemistä. Vettäkin siinä lähtöä odotellessa tuli taivaalta haitaksi asti mutta onneksi siitä selvittiin ilman suuria kastumisia. Pari ärräpäätä saattoi tosin lipsastaa kun sukat kastuivat mutta näinkin toisinaan pääsee käymään. Puolituntia starttiin kun Nikolla tuli tarvetta käydä vessassa. 

Vessassa käynti onnistui totutusti pieneltä mieheltä mutta katomoiden takana oleva kurarapakko oli liikaa Niko Santerille. Kiivaat spurtit kisakatsomon takana saivat pienen miehen lenkkarit sotkeutumaan toisiinsa ja Niko Santeri teki lähes ilmiömäisen sukelluksen rapakkoon kisakatsomon takana. Oulun pesäpalloareenalla tälle syöksylle olisi todennäköisesti hurrattu mutta elämänsä ensimmäistä live F1-kisastarttia odottavalle isälle ei juuri hurraahuudot tulleet ensimmäisenä mieleen....siinä meni paita ja housut märäksi ja onneksi tuli laitettua se varapaitakin päälle ennen sukellusta. Ei haluttu että pojalle tulee vilu joten oli laitettu pitkähijainen pusero T-paidan päälle, kaiken varalta. Vajaa puoli tuntia starttiin, pojalla kamppeet märkänä ja lähin kisakoju vajaan kilometrin päässä. Toivon kipinä eli että startille vielä ennätetään. No, ei muuta kuin uutta paitaa ostamaan ja saatiinhan se ostettuakin mutta startti jäi näkemättä. Ferrarin haalareita ei ollut oikeassa koossa mutta saatiin pojalle kuitenkin kampetta. Onneksi repussa oli kuitenkin vielä yksi ylimääräinen T-paita ja shortsit joten niillä päästiin kuivana kojuille lisäkampetusta hakemaan.

Ja, lopultakin, päästiin sitten katsomoonkin takaisin kisaa katsomaan. Josko sitä vielä pääsisi kisaan mukaan, puolituntia myöhässä. No, Räikkönen keskeytti, joten ennätettiin hurrata Kimille muutama kierros ennen keskeytystä. Olisiko Kimi ennättänyt hurauttaa mersullaan puolenkymmentä kertaa ohitse kun yllättäen ei Laarenia enää näkynyt. Alonso ja Sumi purjehti tuttuun tyyliin ohi, mutta Kimi ei. Siihenkin lienee menneinä aikoina totuttu joten suuntasimme tämän takaiskun lannistamana takaisín viheralueille...pääsisi Nikokin hieman vapaammin liikkumaan. Kisan loppupuolella siiryimme pääkatsomon takana oleville myyntikojuille ja ostimme hieman matkamuistoja. Kisareissu ei ollut ihan nappisuoritus mutta jälkikäteen katsottuna, mukava oli käydä. Taidamme käydä toistekkin.   

Tavarat tulivat perjantaina avolava kuormurilla, jossa matalat laidat. Tavaroita ei oltu sidottu millään kiinni, mutta hyvin olivat miehet saaneet kaikki tavarat Shanghain lentoasemalta tuotua pitkän matkan Hangzhouhun. Moottoritietkään kun eivät täällä ole mitään tasaisia... Ja mikä parasta, kaikki tavarat olivat ehyitä!

Kisoihin saatiin matkaan Suomi-lippikset ja isille Suomi-paita. Kyllä kelpas :-)

Tässä viikon aikana ollaan sitten tavarat purettu laatikoista ja voi sitä pienen pojan riemua kun kaikki omat lelut sieltä löytyivät. Tessu ja potkumopo taisivat olla suurimmat hitit. Äiti tykkäs eniten kahvinkeittimestä ja kahvista ;-)

Kirjoitellaan sitten viimeistään huomenna lisää kuulumisia. Heippa!