On vaikea uskoa, että Suomessa ovat jo ilmat viilenneet ja pitkät housut ja paidat on jo kaivettu esiin kaapeista. Täällä Suomen kesä vielä jatkuu. Takkia tai pitkähihaisia ei ole kaivattu kuin lentokoneissa. Sandaalit jalassa vielä tallustellaan ja vesipullo kulkee vieläkin matkassa jos kävelylle lähdetään.
Eilen naapurista tullessamme näimme uuden eläin tuttavuuden. Ei mitenkään mukavan, se nimittäin oli käärme! Pitkä ja paksu vihreä käärme keskellä tietä talomme lähettyvillä. Silloin käännyttiin vauhdilla takaisia, eikä menty edes lähemmin sitä katsomaan. Käärme ei kuulemma ole vaarallinen, jos siihen ei mene koskemaan. Että silleen...
Viime yö meni itikoita tappaessa. Kymmenkunta niitä kuulemma oli. Aina kun oli nukahtamassa, alkoi korvassa ininä, tai sitten isi sanoi, että nyt valot päälle. Ei auttanut kuin nousta ylös ja aloittaa jahti kärpäslätkällä (siis meillä molemmilla, joskin loppu ajasta en enää jaksanut ja isi jatkoi uutterasti yksin taistelua unien kaikottua silmistä). Tänään välitimmekin Jinille viestiä, että meidän talossa ei sitten enää pidetä ikkunoita tai ovia auki. Meille riittää tämä itikoiden vuoksi valvominen, koitetaan ensin saada noilla konsteilla yöunemme paremmiksi.
Tänään oli ensimmäinen kerta kun kaupassa käydessämme otin käteeni suomalaista Valoin valmistamaa voita ihan kaksin käsin pakettia pidellen ja haikeudella katsellen. Se vaan näytti niin ihanalta siellä hyllyssä... Ja ostin sen tietenkin mukaan.
Muuten suomalaisuutta on vaalittu syömingeillä. Eilen paistoin illalla pannaria ja tänään syötiin kuoripottuja ja jauhelihakastiketta. Kyllä teki hyvää.... Kaupasta ostin myös omppuja, josko sitä saisi omenapiirakan tekaistua, vaikka kermaviiliä kaupasta ei löydykkään.
Tänään tuli taas vastaan totuttu hygienia ero, miten asioissa toimitaan Suomessa ja miten Kiinassa. Olin laittamassa päivällä ruokaa Nikolle ja itselleni, kun Jin rupesi pyynnöstäni tyhjentämään imurin pussia. Hän meinasi ruveta operaatioon keittiössä! Taisi kyllä itsekkin huomata erheen, kun lähti niin nopsasti ulos pussin tyhjennykselle kun muutaman kerran sanoin suomeksi että "ei ei". Hyvä niin.
Olenkin ottanut rauhallisen linjan opettamisen suhteen. Yksi asia kerrallaan, jotta muistaisi sitten jatkossakin, että miten minä haluan asiat hoidettavan. Itselläni kun on niin "kovapää", että liikaa uusia asioita kerralla saa osan unohtamaan. Ja mihinpä tässä kiirettä, kaksi vuotta on aikaa.
Isi ja Niko ovat jo iltapuuhilla. Äippä lähtee nyt valmistautumaan miesten paluuseen suihkusta iltapalan laitolla. Kaakaota ja pannaria... Herkutellaan :-)
