Viime päivinä on tämä kiinalainen systeemi ruvennut pännimään. Mikään ei toimi ja olet kuin muukalainen vieraallamaalla. Tilaat kuskin kauppaan -> tulee kun ennättää, 50min alkuperäisestä ajasta myöhässä ja 20 min. uudelleen sovitusta ajasta myöhässä, vaikka on palkoillinen. Johtuuko siitä että olen nainen? Miehille ollaan aina ajallaan. Hanan korjaajat ramppaa kolme päivää, ennen kuin saavat tippasun loppumaan. Ulkona meille nauretaan ja osoitellaan sormella kun ohi mennään rattailla, olisipa pieniä kiviä tasku täynnä, heittäisin takaraivoon ja nauraisin takaisin. Ayi silittää tummat vaatteet oikealta puolelta, vaikka olen sanonut, että NURJALTA puolelta ja koitin jopa havannoida että miksi. Pari kertaa muisti ja sitten alkoi taas silitys oikealta puolelta. Ja mattoja ei voi edes vahingossa puistella oma-aloitteisesti... Mutta en jaksa enää puuttua asioihin. Silitän vaikka itse mielummin tummat vaatteet ja puistelen matot ja petivaatteet. (Petivaatteet eivät täällä juuri päivänvaloa näe...) Meidän ayi menee vaihtoon kun takaisin palataan (Anteeksi nykyinen ayi...)

Johan tuli ruikutettua! Taitaa olla sellaista henkistä valmistautumista Suomeen ja tuleviin muutoksiin. Mutta ei se mitään, Suomeen lennetään ja erittäin hyvillä mielin, paitsi että isi joutuu tulemaan tänne vielä takaisin ennen h-hetkeä...

Anna Eriksson tuolla lauleskelee. Niko istuu työhuoneen lattilalla ja leikkii eilen ostetulla traktorilla, jossa on peräkärry ja tukkeja. Pientämiestä kuulemma välillä huolettaa, kun vihreän traktorin katto on valkoinen ;-) Nikokin odottaa jo Suomeen pääsyä, kun on puhuttu hiihtämisestä. Isi on luvannut ostaa sukset Nikolle kun Suomeen päästään. Toivottavasti on sitten luntakin...