Päivisin on niin paljon tekemistä, ettei ole ennättänyt tännekkään kirjoittaa. Siis en ole viitsinyt kirjoittaa juuri tällaista "ei mietittyä" tekstiä, jota ei ole niin kauhean kiva lukea, mutta nyt sen teen, jälleen kerran...

Päivisin on äidin kädet täynnä työtä, jos ei ole Milla käsissä, tehdään sitten Nikon kanssa jotain.
Nikolla ei ole vieläkään tullut esille mustasukkaisuutta suoraan Millaa kohtaan, mutta äidin ajasta taitavat johtua kaikki kiusanteko ja pullikointi, jotka saavat välillä äidin kiihtymään 0:sta 100:aan alle sekunnin. Kyllä tuo 3-vuotiaan uhma on kauheaa kestettävää yksin, jos olkapäällä tai sylissä vielä huuta pienempi massu tuskissaan. Hatun nosto yksinhuoltajille, ei käy kateeksi! Ja entäs sitten ne, joille tulee kaksoset! Kotirouva, jos satut lukemaan tämän, miten olet säilyttänyt viileytesi kahden vauvan kanssa?

Pappa ja Tarja kävi viime perjantaina päästämässä meidät saunomaan Nikon kanssa. Johan teki hyvää, ettei tarvinnut itse olla juoksemassa Millan luokse kun heräsi kesken saunomisen ilta huudolleen. Saunominen teki kyllä todella hyvää äidin jaksamiselle.

Viikolla pappa käy meitä katsomassa joka päivä ja käy kaupassa aina kun on tarvetta. Ihanaa, ettei tarvitse lähteä uhmiksen kanssa kauppaan. Viimeksi karkasi isiltään ulos parkkipaikalle, siinä syy, miksi en lähde näiden kahden kanssa kauppaan.

Ulkoiltu on päivittäin. Tosi ihanaa, että Millan saa viedä jo ulos päiväunille! Saadaan olla Nikon kanssa ulkona, ainakin hetkisen. Noh, on me oltu aina vähintään 1 tunti/päivä. Pappakin on ollut Nikoa ulkoiluttamassa, onneksi. Vaikka ei tuota pojan energiamäärää tunnu saavan purettua millään ikenillä, vaikka kuinka yrittää. Meno on...etten sanoisi, aikasta hurjaa ja välillä hiukset pystyyn nostattavaa.

Pääsiäisenä ukki ja mummi tulee kotiin lomaltaan. He eivät ole vielä Millaa nähneetkään! Uskomatonta, miten paljon asioita on tapahtunut heidän loman aikana. Millan tullut kotiin, pidetty ristiäiset, Millalle passi hakusessa ja isi on palannut Kiinaan jne.

Millalla on varmaan jonkin asteista koliikkia. Iltaisin meillä aina huudetaan, olipa äiti sitten syönyt mitä tahansa. Paitsi etten ole kauheasti ruokavaliotani muutellut. Noh, kahvia saatan juoda aamusella, ettei vaikuttaisi Millalle öisin. Pitäs varmaan kaivella opukset esiin ja katsoa, mitkä ruoka-aineet oli niitä pahimpia. Lääkkeenä olen antanut Rela tippoja (maitohappobakuja) ja Disflatyliä kuplimiseen. En tiedä ovatko auttaneet... Nikon vauva-aikana taisivat olla silkkaa huuhaata ne cuplatonit. En tosin muista, miten Nikolla illat meni vauvana... Silloin en ollut yksin häntä kantelemassa ja "aika kuultaa muistot". Tuskin itkemätöntä lasta onkaan, toiset vain tulkitsevat itkun koliikiksi ja toiset normaaliksi suoliston kehityksen kannalta.

Nyt Niko haluaa äidin syliin, joten heippa, ensi kerralla lisää!