Millalla oli viime yönä pahin yö. Yleensä hän tyytyy vain ähisemään yöllä, mutta viime yönä itkettiin ja oltiin sitten käveleskelemässä pari tuntia. Välillä kun Milla rauhottu, oli Nikollakin huono yö. Jalka oli kuulemma kipeä ja sitä ähisikin pari tuntia. Äiti koitti hieroa ja kyllähän se onneksi autto. Pari eri hierontakertaa siihen meni, mutta kyllä se onneksi helpotti. Mutta tätähän se lasten kanssa välillä on. Äidit muistuttavat toisinaan enemmän alkoholistia/narkkaria, tai vähintään rapulaista juhlijaa, nuutuneen ulkomuotonsa ja mustien silmiensä kanssa.
Äiti on tehnyt loistavan keksinnön. Samalla kun imetän Millaa, saan kirjoitettua blogiin tekstiä Notepadilla ja sitten vain siirtämään se "eetteriin" tuolla khh:ssa! asento ei kyllä ole mikään ergonominen, mutta tuleepahan kirjoitetta kun muuten on jäänyt nyt niin vähälle.
Lisään vielä kuvia lapsista tähän loppuun, ikään kuin loppukevennykseksi, oli sen verran masentavaa tekstiä.
Milla ihmettelee isoa leppäkerttua
Toisinaan Niko pääsee näin pitkälle ulos. Eli haalari päällä kuistilla pötköttäen.
Kaksi tuttimaakaria
Siitä se sitten lähtee. Tyttöä saattamassa ;-)
Ja tässä valmistuu Titi-Nallen terassi. Huomaa tutti isolla pojalla...taas.
Ja lopputarinana on pätkä Nikon leikeistä:
Niko leikkii autoilla pöydällä lumisateisena päivänä.
Niko: "Prummmmm, prummmm prummm... Voi ei, pupu on käynyt kakkaamassa tielle."
Äiti: "Voi että, vai on pupu käynyt kakkimassa tielle."
Niko: "Nyt tarvitaan aura-autoa."
Äiti: "No miten sinne aura-autoa tarvitaan?"
Niko: "No kun on niin paljon pupun papanoita tiellä!"
Ja niin sinne sitten saapui aura-auto papanoita pois korjaamaan...
Nii-in, eli lapsen leikeissä kaikki on mahdollista. Ilmeisesti tiellä oli käynyt jättiläispupu tarpeillaan, tai sitten kaikki lähialueen puput olivat tehneet tarpeensa just ja ihan siihen keskelle tietä, joten tottahan toki siihen aura-autoa tarvitaan! Tyhmä minä.
