Aikaa onkin hurahtanut edellisestä kirjoituksesta huomattavasti enemmän, kuin oli tarkoitus. Anteeksi teille, jotka koitatte joka päivä käydä lukemassa meidän kuulumisiamme, en vain ole ennättänyt, tai sitten jaksanut.

Formuloista:

Matka Shanghaihin meni rattoisasti junalla, joka on siis hyväksi ja turvalliseksi havaittu kulkumuoto näiden kahden kaupungin välillä. Saavuimme Shanghaihin juuri parahiksi näkemään Shanghain hienot valot. Niitä ei kyllä väsy ihastelemaan, ne vain on niin hienot! Tuntuu tosin nurinkuriselta, että maassa, jossa sähkön hinta hipoo pilviä, tuhlataan sähköä kaupungin imagon nimissä miten sattuu. Tätä loistoa tosin kaipaisi kyllä Suomessakin, mutta saman asian ajanee meidän ihanat jouluvalot J

Lauantaina käytiin sitten aika-ajoja katsomassa. Aurinko paistoi välillä täydeltä terältä, ei onneksi koko aikaa, ettei tarvinnut Millan kanssa lähteä linja-autoon aikaa viettämään. Paikkamme  olivat kerrassaan loistavat. Nähtiin varikolle, lähtösuoralle, jarrutus täydestä vauhdista jne. eli lähes kaiken, mitä vain voi toivoa, kun tuollaiseen tapahtumaan on kerrankin (tai toisen kerran) päässyt. Elämys elämysten joukkoon, kiva muistella sitten kiikkutuolissa kun ei tällaiseen ole enää mahdollisuutta.

Loisto näkymät istumapaikoiltamme.

Milla aika-ajojen aikana

Isi ja Niko. Karkkipussi on jo kaivettu esiin, että poika viihtyy ;-)

Kameramies

Iloinen Milla päikkäreiden jälkeen

Sunnuntaina taivas oli sitten paksummassa pilvessä ja mukaan otettiinkin kaikki sadevaatteet, jotka oli kisoja varten ostettu. Lauantaina rikkoontui yksi sateenvarjo tuulen puuskassa, joten ostettiin sitten yksi uusi lisää, tällä kertaa sadetta varten, jonka uhka näytti erittäin todennäköiseltä.

Kisat alkoivat ja meidän perhe oli tientenkin omilla paikoilla sitä jännityksellä odottamassa. Sadekuuroja saatiin niskaamme siinä määrin, että kisan alettua ja Nikon mielenkiinnon mentyä, piti pojalta kieltää Nintendon saaminen, ettei laite kastuisi kun satoi. Siitähän se riemu sitten repesi ja kävikin niin, että isi ja Niko katsoivat kisaa vain 15 kierrosta. Äiti ja Milla eivät voineet "tietenkään" liikahtaa paikaltaan, Milla kun nukkuin äidin sylissä. Eli lopputulos oli se, että äiti ja Milla olivat perheen ainoat, jotka istuivat katsomossa kisan loppuun saakka. Fiilikset siinä meni äidiltäkin kun näki isin pahanmielen, kun joutui lähtemään kiukuttelevan pojan kanssa pois katsomosta… Mutta Kimi ajoi hienoon voittoon ja se oli iloa silmälle se :-D

Kotimatkamme Hangzhouhun alkoi sitten kisojen jälkeen ja myöskin armoton pakkaaminen Hong Kongin lomaa varten, jonne oli tarkoitus tuunnistaa jo seuraavana aamuna. Kiire oli sitä luokkaa pyykkien pesun ja kuivaamisen kanssa, että kuivumassa olevat vaatteet sitten unohtuivatkin kuivumaan, kun aamulla suuntasimme kohti Hangzhoun lentoasemaa…