Happy National Day! Näin toivottavat kyltit portillamme. Eli tänään on kiinalaisten kansallispäivä, joka todennäköisesti aiheuttaa hillitöntä räiskettä ja rätinää. Lapsille on jo Kotirouvan vinkistä kuulosuojaimet varattuna näkösälle, saattaapa itsekkin tarvita tulppia, jos eivät malta yöllä pitää taukoa räiskimiseltä.

Täällä nuo ilotulitukset ovat tuiki tavallisia. En muista, olenko niistä aikaisemmin kirjoittanut, mutta kertaus on opintojen äiti. (Ihanan kulunut sanonta...) Eli täällä ammuskellaan ”tosi turvallisiä” ja mielettömän äänekkäitä ilotulitteita ympäri vuoden. Kun muutetaan uuteen kotiin, pitää pahat henget karkoittaa pois ennen muuttamista. Ilotulitteita ammuskellaan kun mennään naimisiin, varmaan samasta syystä kuin muuttaessakin. Näiden lisäksi ilotulitteita ammutaan jokaisena ”kissanristiäisenä”. Eli joka päivä ammutaan. Raketit ovat erittäin äänekkäitä, desipeliltään varmaan samaa luokkaa kuin kotimaiset armeijan paukut, joita armeijan miehet joskus toivat mukanaan ”sotaväestä” uuden vuoden julintaa varten...  Ja tämä metakka kun laitetaan vielä kerrostalojen väliin, (tosi fiksua ampua toisten parvekkeille...) on korvia huumaava meteli aika ainutlaatuinen kokemus. Mutta mitä tästä saadaan? No hienoja ilotulituksia, joiden katselu pimeän aikaan (ammuskellaan myös päivisin auringon paisteella) on ihan hienoa. Koitetaan saada kameralle jotain, jotta näette tekin näitä loistokkaita ilotulituksiä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ayimme aloitti tänään tekemään pidempää päivää. Nykyisin tulee jo aamulla 9:00, joka on ”hieman” aikaisemmin kuin ennen, koska tuli aikaisemmin 12 -  13.30 välillä. Tuntuu oudolta, kun kello on vasta 10:20, tiskit on tiskattu ja pölyimuri laulaa. Me ollaan olohuoneessa. Niko katsoo Puuha Peteä, Milla värkkää lattialla ja äiti koittaa saada vähän kirjoitettua, ennen kuin tyttö tylsistyy yksin olemaan lattialla.

Mutta heippa nyt, äkkiä tekstiä vuodatukseen, vielä kun ennättää!