Torstaina kirjoitettua:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Nyt se sitten viimeinkin on kilahtanut lusikka Millankin suussa! Olihan tuo jo aikakin, neidillä kun on ikää jo 8½-kuukautta. Siitä se lähtee, nyt niitä varmaan alkaakin tulemaan kuin sieniä sateella. Ehkä.
Ei oikein tuo ”runosuoni” nyt syki ja pikku-mieskin hölpöttää vieressä kysellen mm. ”mikä on kuuraparta?”, ”miten ampiaiset laulaa?” ”miten ampiaiset puhuu?””haluaisin löllykkäjalat”, joten ei pääse ajatus juoksemaankaan vaikka kuinka yritän. Milla onneksi nukku nyt päikkäreitä, vihdoinkin. Päivän ensimmäiset, muut ovat olleet todella lyhyitä tirsoja. Kello on nyt 15:20, torstaina.
Nyt on kello 18:30. Isi on vielä töissä ja me muu porukka on saatu syötyä, ja sen huomaa hirveästä sotkusta keittiössä ja ruokapöydällä. Yritettiin Nikon kanssa laittaa yhdet jouluvalot ikkunaan, mutta suurin osa lampuista on pimeänä. Koitin ruveta testaamaan lamppuja yksitellen, mutta yksi niistä on niin jumissa, ettei lähtenyt irti. Kaikki keinot koitettiin ja lopputuloksena on, että lasi pamahti rikki syliin ja matolle , kanta ei inahdakkaan. Tähän kun lisää äärettömän ahkeran apulaisen ja lattialla möyryävän hampaidentekijän, voi vain arvata lopputuloksen. Imuroinnin jälkeen homma meni puihin, eikä ”mää vaan äkkiä laitan jouluvalot” päätyneet sohvaa lährmmäksi ikkunaa. Harmi. Pitänee odottaa isi kotiin.
Tänään meille jo melkein pääsi eräs Rosen rouva kylään. Siis melkein. Noh, kerkesi hän ovenraossa käymään. Onneksi. Kiitoksia Jaana, oli suuri apu meille että käväisit! Otetaan sitten ensi viikolla turinat kahvien kera J
Äiti on tässä viime päivinä mietiskellyt, että mitä sitä todella kaipaa Suomesta. No pakasteita, eli erilaisia perunoita ja pullia ja muita puolivalmisteita, saunaa, lunta, hiljaisuutta ja puhtautta sekä omalla autolla liikkumista tyhjillä teillä. (Miten niin maalainen ;-).) Vaasan Ruispaloja ym. kunnon leipiä ja kunnon jauhoja, joista tehdä sämpylöitä, niin ja kahvia. Kyllä on CityShopin myötä vähentynyt huomattavasti lista asioista, joita todella kaipaa Suomesta. Jopa lenkkimakkaraa on löytynyt ja hyvin on maistunut! Ja nakitkin ovat tosi hyviä, elleivät jopa parempia kuin Suomessa. Ei silloin kun tänne tultiin ollut tuollaisia ihanuuksia. Sitä vaan paisteltiin Carren ”haisevaa” jauhelihaa miettien, mistä sekin on tehty, ja koitetiin mausteilla saada jauhelihasta syötävää... Niin ja nyt kun on tuo vauveli elämää rikastuttamassa, kaipaan niitä valmiita puuroja ja marjasoseita ym. ruokavaliota monipuolistavia valmisteita. (Niitä taitaakin lähteä pläjä matkaan kun joululomalta palaamme.)
Äiti on myös miettinyt, mitä sitä täältä Kiinasta jää kaipaamaan. No tällä hetkellä mieleen tulee halpa ruoka. Täällä saat Metrosta A-luokan naudan ulkofileen samalla rahalla kuin Suomesta saat neljä mureaa pihviä! Loistava lähikauppa. Viimeisimmät löydöt Cola pullo karkit ja Instant kahvi. Kuivatut lihapalat pikkunälkään ym. pienet purtavat, joita täällä on pilvin pimein ihan mielettömän halvalla. Ja varmasti jään kaipaamaan ayia. Ihanaa kun joku siivoaa, tiskaa ja pyykkää, eikä tarvitse itse revetä joka paikkaan. Noh, täällä on kyllä tuo siivoamisen tarvekkin suurempaa kuin Suomessa, tai ainakin siellä meillä ”maalla”. Jokapäiväinen lattioiden pesu on ihan tarpeellista, jos meinaa pitää jalkapohjat puhtaina, eikä sekään aina riitä. Näin joulun alla sitä jää kaipaamaan ihania joulujuttuja. Tai varmaan niitä on Suomessakin, mutta hinta on varmaan ihan eriluokkaa.
En tiedä, miksi noita asioita nyt jo mietiskelen. Kai sitä on huomannut, että ruoanlaitto alkaa olla ihan samaa luokkaa kuin Suomessa. Laadusta ei tartte enää tinkiä ja löytyy suomalaiseen makuun sopivia ruokia. Elämä vain on helpottunut niin kovasti vuoden takaisesta, että sitä väkisinkin alkaa miettimään, että miten ne asiat oikeasti ovatkaan. Eli ei hassummin. Mutta ei tämä paikka siitäkään huolimatta vedä vertoja omalle kodille Suomessa, eikä tarvitsekkaan. Tännehän ollaan tultu elämää rikastuttamaan, ei etsimään parempaa paikkaa kuin oma kullan kallis koti.
