<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Piti kirjoittaa jo sunnuntaina, mutta niin vaan tässä taas on päässyt käymään, että ajankulu on päässyt yllättämään nopeudellaan.

Viikonloppuna olimme turisteja. Lauantaina kävimme Hefangilla katselemassa joululahjoja, mutta katseluksi jäi. Noh, jotain pientä tarttui mukaan, mutta suurimmat ostokset taisivat olla mäkkärin ruoat. Pitää käydä toisen kerran uudestaan ,kunhan vähän työstää ensin ajatuksissaan, mitä sitä haluaa ostaa. Muuten käy samalla tavalla kuin nyt.

Ennen kuin lähdimme Hefangille pyörähtämään, tuli meidän parvekkeen oven korjaajat. Lukossa oli kieleke mennyt niin pitkälle,  että jäi jumiin, eikä ovi auvennut kun kahva ei vääntynyt. Korjaajien piti päästä parvekkeelle, mutta eihän sinne päässyt Nikonkaan huoneesta, ovi kun oli teljetty Nikon takia ulkopuolelta kiinni. Noh, toinen näistä korjaajista heittäytyi hurjapääksi ja ilmekkään ei värähtänyt kun kiipesi olohuoneen ikkunasta ulos  ja meni parvekkeelle kaiteen yli! Kahdeksannessa kerroksessa! Kyllä olis itsellä jäänyt tekemättä. Mutta eihän näillä tuota itsesuojeluvaistoa ole nimeksikään muutoinkaan, vai onko meillä liikaakin. Mene ja tiedä.

Sunnuntaina käytiin  Silkkimarkkinoilla. Täytyy kyllä sanoa, että tuo paikka on tosi kaunis. Siellä on tosi mukava käveleskellä ja kuluttaa aikaa. Välillä pysähdyimme syömään vähän ”lörtsymäistä pannaria”. Suolapalaa, jossa oli kananmunaa sisällä. Maksoi vaatimattomat 4 rmb (0,40e). Silkkikujilta meille jäi saaliksi mm. tossuja, joista kyllä maksettiin enemmän kuin viimeksi, mutta kun ei halvemmalla irronnut niin ei. Ei ne kalliita siltikään olleet, 10rmb pari. Olivat kyllä erimerkkiset tossut kuin viimeksi.

Lapset ovat vieläkin flunssassa ja sen lisäksi Milla on ruvennut tekemään hampaita. Vihdoinkin, johan neidillä on ikää yli 8kk! On se vaan niin vaikeaa kuunnella toisen lohdutonta itkua, kun ei pysty auttamaan. Noh, särkylääkettä on tietenkin annettu, mutta kun senkin antaminen aiheuttaa huutoa niin ei sekään tunnu kivalta. Tänään onneksi on ollut helpompaa, eikä yöksi tarvinnut antaa lääkettä, ainakaan vielä. ”kop kop” koputan maalaamatonta puuta...

Kyllä se vaan on ihanaa, kun on sellainen ayi jonka kanssa synkkaa. Shao Li käyttää Nikoa ulkona, tänäänkin olivat yli kaksi tuntia leikkimässä, ja se on tärkeää aikaa pojalle. Aina sitä tullaan kotia hymy kasvoilla  joko puiden lehtiä, kukkia tai kukan nuppuja kantaen äitiä ilahduttamaan. Noh, tekisi mieli tietenkin torua, kun on menty repimään puita, mutta ne torut pitää antaa sitten vähän myöhemmin rakentavassa muodossa, että poika ymmärtäisi, miksi puita ei saa mennä repimään.

Tällaista tuli kirjoitettua eilen, tiistaina. Julkaistaan nyt sitten keskiviikona kun pääsi eilen unohtumaan...