Viimeistä päivää Suomessa viedään. Niko odottaa Ukille ja Mummille pääsyä ja äiti odottaa Millan nukahtamista, että pääsis aloittamaan pakkaamisen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kolme viikkoa on vierähätänyt yllättävänkin hitaasti. Säiden puolesta ollaan saatu nauttia kaikesta mahdollisesta; vähälumisuudesta, peilijäätiköistä, ihanasta suurihiutaleisesta, tuulettomasta taianomaisesta keskitalven ilmasta, lumipyrystä. Paukkupakkaset jäivät kokematta, mutta ei se mitään, olihan sitä jo tuossakin. Lumityötkin  ovat tulleet jo tutuiksi, onneksi lähdetään pois, ennen kuin alkaa lumenluonti tympäisemään.

Fiilikset on tällä hetkellä hieman sekavat. Arki on tännekkin saapunut ja Hangzhou ei enää tunnu yhtään huonolta vaihtoehdolta, siellä kun ei tarvitse lapsia vuorata vaatteiden väliin ulos lähtiessä, Nikolla alkaa ½ -päiväinen koulu, ayi auttaa kotihommissa, kosteampi ilma... Millalla on iho tuvennut kuivumaan siihen malliin, että haittaa jo yöuniakin kun pitää raapia.

Fiiliksiin varmasti vaikuttaa myös huonosti nukutut yöunet. Ei millään jaksaisi aloittaa sitä ajatustyötä, että mitä ottaa mukaan ja mitä jättää. Matkustamisen ajatteleminenkin jo väsyttää ja tympii. Sitä kun pystyisi vain sulkemaan silmänsä ja siirtymään toiseen paikkaan, olisi aikasta hieno juttu.

Nyt on Milla nukahtanut ja Niko päässyt Mummilaan. Minun on aloitettava pakkaaminen. Illalle ja aamulle ei voida kauheita jättää, ovathan lapset silloin jaloissa pyörimässä. Joten heippa nyt vaan ja palataan sitten asiaan Hangzhousta käsin!