Taas uudessa maanantaissa ollaan. Niko lähti reippaana kouluun, humpit ja halit taas vaihdettiin kun bussiin saattelin. Vierustoverilla on aina varmasti yhtä tuskaa kun tällainen ”vanha nainen” röhnöttää melkein sylissä saatellessaan omaa poikaansa kouluun. Kunhan ei näe painajaisia ;-)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nikolla on hyvä kaveri koulussa. Suomalainen Siiri-tyttö, joka asuu tuossa naapurikompleksissa. He ovat kuin paita ja peppu. Ihanaa, että Nikolla on samaa kieltä puhuva kaveri koulussa. Muuten saattaisi oll aika tuskaista, Niko kun tuntuu turhautuvan tilanteissa, joissa häntä ei ymmärretä.

Niinhän siinä sitten kävi, että Millalla on vauvarokko. Kuume on poissa ja iloiset, punaiset täplät peittävät tytön ja ärtyisyyttä on ilmassa. Onneksi ei ollut tämän vakavampaa. Saa huokaista helpotuksesta.

Eli taas kävi niin, että oli tarkoitus kirjoittaa teksti eilen (maanantaina) loppuun, mutta toisin kävi. Nukahdin tyttöä nukuttaessani ja nyt on sitten jo tiistai J

Eilinen päivä oli synkkä ja sateinen. Milla kärttyisä ja huonosti nukkuva. Niko kaipasi äitiä kovasti leikkikaveriksi ja äitiä väsytti. Äiti olisi halunnut painua pehkuihin, mutta minkäs teet. Kaikkea muuta kuin nukut ja lepäät. Huoh. Siksi nukahdinkin illalla jo 20:00 jälkeen ja hyvää teki. Tosin Millan kärttyisyys jatkui koko yön, mutta miten väsynyt olisin, jos en olisi jäänyt nukkumaan jo kahdeksan maissa? Nyt on tosin takana jo tunnin päiväunetkin ja tyttö nukkuu nyt levollisesti. Kyllä teki hyvää!

Niko tulee reilun tunnin päästä kotiin ja käyn hänet hakemassa tuosta alakerrasta. Kiva taas kuulla, miten koulussa on mennyt ja mitä ovat touhunneet. Ehdoton juttu pienelle miehelle tuo koulu, siinä saa itsekkin (minä) hieman hengähtää ja nauttia rauhallisuudesta kun poika on purkamassa energiaansa toisten samanikäisten parissa. Onhan meillä sitten vielä iltapäivät ja illat aikaa touhuta porukassa,ennen kuin isi tulee kotiin, iltapalan aikaan...