Huh huh, mikä matka. Ei uskoisi, että kotoa Hangzhousta Phuketille voi viedä aikaa noin 31 tuntia!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Hangzhoun kentälle lähdettiin aamulla 06.30. Säätiedotus oli siis luvannut sadetta tai aurinkoista, molempia tultiin saamaan.Kentällä oli väsyneitä virkailijoita, varmaan pitkä rupeama töitä takana ruuhkien purkamiseksi. Yllättävän tehokkaaseen toimintaan Kiinassa pystytään kun siihen on tarvis.
Lentokentällä oli ihanan lämmin ja miellyttävä olla, joka äidille oli yllätys, onhan kyse Hangzhoun lentokentästä, jolla äiti oli aikaisemmin vieraillut vain international puolella.
Check innistä portille, kaikki meni loistavasti, ei enää tietoakaan lumisateiden aiheuttamista ongelmista, joka puolella oli hiljaista ja rauhallista ja näyttötaulut näyttivät kaikkien koneiden olevan ajallan ja meidät valtasi lievä hyvänolon tunne lomalle pääsystä, kunnes...
Portin taululle ilmestyi kiinankielistä tekstiä.Englanniksi löytyivät sanat ”deley” ja ”technical problem” sekä ”not fixed”. Dodiin. Siinä sitten kyselemään, jotta millainen vika, onko toiveita päästä tänään lähtemään, jotta osattaisin ruveta järkkäämään loppupään lentoja. Vastauksia tiskiltä tuli; ”teknical problem” ja paras olin ”medical problem” ... Noh, ymmärrettiin tuon mekaaniseksi ongelmaksi...
Koneen korjaamisen aikaan alkoi sitten sumu sakenemaan lentokentän ympärillä, kunnes alkoi tulla kuulutuksi lentojen myöhastymisistä sääolosuhteiden takia. Jossain vaiheessa sitten meidänkin lentomme myöhästymisen syyksi vaihtui sääolosuhteiksi... Ja kello kävi eteenpäin. Laskettiin, että jos päästään lähtemään 11:00 (oikea aika oli 9:30), vielä ennätetään hakea matkalaukut, tehdä check in ja juosta portille Kantonissa. Lentomme lähti 12:00... Jospa sittenkin, meillä olisi 40 min. aikaa tähän kaikkeen... Lasten ja matkatavaroiden kanssa amaising race tuli mieleemme.
Keksittiin hyvä suunnitelma. Koneesta soittaisivat kentälle ja ilmoittaa Thai Airwayssille, että tulossa ollaan ja portilla olisi joku meitä vastassa, joka vauhdilla veisi meidät läpi oudon kentän, ennättäisimme ainakin itse jatkolennolle. Ei olisi haitannut, jos laukut olisivat tulleet perille myöhemmin. Tämä idea tuli kun molemmat yhtiöt kuuluivat samaan bonusjärjestelmään...
Ok. Koneesta soittivat kentälle, siellä meillä oli vastassa lonniva virkailija, joka johdatti meidät 50m päässä olevalle tiskille, jonka vieressä oli ilmoitustaulu, jossa kerrottiin minne pitää mennä kun on jatkolennoille menossa. Kiitos ja näkemiin. Yhtä tyhjää kanssa. Kaikki oli todennäköisesti kaatunut lentoemojen puutteelliseen kielitaitoon, eivät olleet ymmärtäneet, mitä tarkoitimme. Lähdimme kiiruhtamaan laukkujen hakuun ja sitten etsimään Thai Airwaysin check in -tiskiä. Toivotonta niin sekavalla kentällä. Vihdoin saimme selville missä tisikit olivat, mutta check in oli jo suljettu. 10 min. koneen lähtöön aikaa. Pyydettiin soittamaan lähtöportille, mutta ei auttanut sekään, Kantoniin jäätiin. Kylmälle, maailman sekavimmalle lentokentälle viettämään aikaa. Kunpa sama olisi tapahtunut Bangkokissa, ei olisi haitannut mitään, mutta että Kantoniin... ja siellä oli oikeasti todella kylmä! Välillä sai huolestua Millankin voinnista, pärjääkö fleesehaalarilla, vai olisiko pitänyt olla lisää vaatetta päälle, äidillä oli välikausitakki päällä, mutta sormet olivat ihan jäässä.
Kantonissa sitten hoidettiin loppupään lennot kuntoon Thai Airwaysin toimistolla. Samana päivänä päästiin Bangkokiin, mutta Phukettiin vasta seuraavana aamuna. Viisi tuntia odotusta ja vihdoinkin pääsimme Bangkokiin lentävään koneeseen.
Bangkokissa lähdimme koittamaan onneamme lentokenttähotellille, jonne pääsimme yöksi. Onneksi. Niko oli jo todella väsynyt reissusta, oli nukahtanut yöunille jo koneessa ja tietäähän sen, että pienelle ihmiselle tekee todella tiukkaa olla välillä hereillä kun todella kovasti väsyttää. Hotelilla kun isi nosti pojan nukkumaan sänkyy, käväisi vain tyytyväinen hymy pojan kasvoilla. Sänky.
Mielettömän hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Respassa ”lörppähuulinen” henkilö kertoi salaisuuden; Kuningas perhe on hotellilla, siksi joka paikassa on niin kovasti poliiseja. Asiaa ei saanut kertoa eteenpäin, koska se oli salaisuus. Enhän minä... vain teille kaikille suomea ymmärtäville ;-) Niin, ja asiahan on jo vanha, tämä tapahtui siis eilen, keskiviikkona.
Bangkokista lähdettiin ajallaan kohti Phukettia ja siellä oli lentokentällä neljä (vai oliko niitä viisi?) ”Häkkismäisiä” yksityiskoneita ja mieleen juolahti, josko kuningasperhe olikin tullut Phukettiin loma-asunnolleen? Ei mikään ihme, mutta kuningasperheen jäseniä me emme onnistuneet näkemään.
Phuketilla oli auto meitä vastassa ja....
TÄÄLLÄ SITÄ NYT OLLAAN! EI LÄMMIN LUITA RIKO J
Huomenna lähdetään ajelemman kohti Koh Lantaa, katsotaan, innostunko kirjoittamaan jotain vielä tämän loman aikana. Nyt kuitenkin sanotaan; Heippa! Olemme päässeet lomalle ja tuntuu kyllä sairaan hyvälle J.
