Jokohan sitä uskaltaisi julistaa kevään alkaneeksi? Tänään paistoi aurinko jo niin lämpimästi, että äiti tarkeni t-paidalla aamupäivällä ulkona. Oli todella ihana , suomalainen kesäsää. Joka puolella niitä jo paljon kehuttuja kukkia ja lapset hyvällä mielellä liikkeellä. Ja kamera lauloi... Harmi kun yhteydet ovat nyt niin huonot, että ei oikein saa noita kuvia laitettua blogiin, kohta jo unohdan missä sitä on menossa, mitä kuvia sinne voisi laittaa. Nyt jo on vaikea valita, mitä kukkia sinne haluaa siirtää, ne kaikki on niiiin ihania J. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nikon ensimmäinen lomapäivä sujui ihan hienosti. Aamupäivällä käytiin siis ulkona kävelyllä ja leikkipaikoilla leikkimässä. Iltapäivän ulkoilua harrastettiin keskuspuistossa, jossa on laajat viheralueet ja jossa Millallakin on mukava temmeltää, ja sen tyttö kyllä joka kerta tekeekin. Niko ei paljoa meidän kanssa viihtynyt, nurmella kun oli muitakin lapsia. Niko juoksi heti leikkimään (lue; lainaamaan toisten leluja) toisten lasten luokse ja äidin tehtäväksi jäi vain seurata poikaa, ettei mene liian lähelle lampea, kun sai haavin käteensä.

Kertakaikkiaan upea ilma ja illan pimentyessä aloitti kevään ensimmäinen kaskas (?) jalkojensa hinkuttamisen. Se on kyllä aika hyvä kesänmerkki. Itikoita ei ole vielä tullut, oliskohan kylmä talvi tehnyt tepposia, vai ovatko sen verran viluisia, että odottavat vielä kelien lämpiämistä.

Äiti on huomannut päivien aikana miettivänsä milloin mitäkin. Olen muutenkin kova kyselemään; ”Miksi?”. Haluan tietää, miksi toinen on esim. jostain asiasta jotain mieltä tai miksi joku toimii niin kuin toimii. En siis vähättele toisen sanomisia tai tekemisiä, haluan vain tietää asiasta enemmän. Sellainen simppeli tiivistelmä asioista on ihan ok, syvällisempää tiedonjanoa ei ole, tai sitten se syntyy tiivistelmän jälkeen. Olenkin miettinyt, miksipä ei noita ”ei niin vakavia” mietintöjä tännekkin voisi laittaa, aina kun tulee jotain mieleen. Kysymyset ovat varmasti pääasiassa Kiinaan liittyviä, täällähän sitä arkea nyt eletään ja haluaisin oppia ymmärtämään näiden paikallisten ajatusmaailmaa, mutta ei se taida minulle koskaan auveta. Pitäisi päästä sisälle toisen pääkoppaan ja katsoa, mitä siellä on. Mikä piuha menee minnekkin, näin humoristisesti asiaa katsoen. Ja onhan täällä monia toimintamalleja, joita ei ymmärrä, miksi he toimivat niin kuin toimivat. Esim. tuo lihan riiputtaminen saasteisessa ilmassa, auringon paisteessa... Eikö se ala jo pilaantumaan ihan muutenkin, kuin vain ilmansaasteista, vai onko se kyllästetty ensi esim. suolalla ja jollain säilöntäaineella... Ovat muuten varmaan niitä possun koipia, joita kuskaava avolava-kuormureilla päivittäin tuota rantatietä pitkin... Luomulihaa...

Jahas. Kello on jo aika paljon, eikä oikein jaksa tänäpäivänä enää keskittyä kirjoittamiseen. Heips taas tältä erää!