On tainnu Kiinan poika tehdä tepposia kun ei tahdo päästä nettiin... Itse asissa hitaita ovat vain päivittäin käyttämäni osoitteet. Koitinpa uteliaisuuttani käydä katsomassa media playerillä erään brittiläisen uutistoimiston sivuilta Kiinan "kuuman alueen" mellakoiden filmin päitkiä, eipä toiminu. PinLaden kyllä aukes, mutta ei tämä toinen filmi. Onpa kumma... Noh, tässä kuitenkin yritän saada eilen kirjoittamani tekstin julkaistua:

Päivä alkaa kukkasin (niitä kun on nyt kamera täynnä ;-))g

Tässä parina päivänä olen tehnyt kolme eri aloitusta blogiin. Mitä sitä kirjoittaisi? Meidän arjen aikataulusta? Valittuja paloja päivien tapahtumista? Jostain ihan muusta? Kaikki kirjoitukset poistin kun mikään ei oikein napannut.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Koitetaan nyt jotain saada aikaseksi...

Niko on viime päivinä ollut aamuisin haluton lähtemään kouluun. Tänään oli kieltäytynyt menemästä bussiin, kun isi kävi saattelemassa. Useana päivänä on sanonut, että kouluavustaja nippailee. No sitä on kyllä vaikea mennä uskomaan, mutta miten kummassa asiaan suhtautuu. Itse olettaisin, että avustaja saattaa puristella massua ja poskia, kuten täällä on aika yleistä tehdä länsimaisille lapsille. En tiedä. Pitää vielä koittaa tentata poikaa, että mikä se on asian oikea laita. Todella vaikeaa suhtautua tähän asiaan, kun ei tiedä mitä siellä oikeasti tapahtuu, jonka poika mieltää nippailuksi vai tapahtuuko mitään?! Tänään äidin pitäisi tehdä Nikolle postia, joka sitten haettaisiin yhdessä postilaatikosta kun bussilta tullaan. Lupasin eilen illalla, kun meni nätisti nukkumaan J

Milla on kova tyttö leikkimään. Autoilla. Nuket eivät vielä kiinnosta, mitä nyt välillä käydään letistä vetämässä ;-) Ei ole kaukana neidin kävelemään lähteminen. Nikon syntymäpäivänä otti ensimmäisen askeleensa, huomaamattaan. Nyt kävelee hurmioituneena sormista kiinni pidellen. Järkeä siinä hommassa ei ole vielä mukana, mutta kaikki aikanaan. Ihana kuunnella sitä hihkumista ja riemua, mitä kävely saa aikaan.

Ilmat ovat olleet vaihelevia. Välillä pärjää paitahihasillaan ulkona, välillä hanskatkin olisivat tarpeen, eli ihan kesävaatteisiin ei vielä voida siirtyä.

Viime päivinä äiti on täyttänyt pyykkikonetta pehmoleluilla. Kyllä siinä on ayi katsonut kummissaan kun nalle toisensa jälkeen on laitettu koneeseen pyörimään. Eilen minusta jo tuntui, että tykkäsi huonoa, kun itse käytin pyykkikonetta. Pehmolelut haluan kuitenkin pestä itse, jo ihan tekemisen ilosta.

Eilen oli harvinainen aamu. Jo heti aamusta aurinko paistoi sisälle! Yleensä aamulla on niin kova sumu, että auringon säteet pääsevät sen lävitse vasta vähän myöhemmin, Nikon jo lähdettyä kouluun. Tuli Suomen kirpakat aamut mieleen, kun kaste on vielä nurmikoilla...

Jahas. Milla nukahti syliin, pitää viedä nukkumaan aamupäivän unia ja viettää vähän omaa-aikaa, kunhan saan Nikolle ensin postin värkättyä.

Heippa vaan ja mukavaa .... torstaita!