Viikonloppu tuli. Vihdoinkin! Ja saatiin isi kotiin kahdeksi päiväksi J<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta koska tuli kirjoitettua Nikon kouluongelmasta, palaan arkeen sen verran.

Eli torstaina poika kertoi koulun jälkeen ruokapöydässä totisella naamalla (jälleen kerran), että avustaja oli nipistänyt (nippailu muuttui nipistelyksi). Siinäkö syy pojan haluttomuuteen lähteä kouluun? Tämä riitti. Päätettiin kirjoittaa viestivihkoon asiasta ja kerrottiin myös Nikolle, että nyt vihkoon on kirjoitettu, ettei avustaja enää nipistele.

Hyvillä mielin lähti poika perjantaina kouluun ja tuli myöskin kotiin ilmoittaen, ettei avustaja tänään ollut nipistellyt. Vihkossa oli myös opettajan kommentit, että ko. käytös ei ole sallittua koulussa jne. Oli myöskin kirjoittanut, että avustaja kielsi tapahtuman, mutta jotain kontaktiahan siinä oli ollut kun Niko tuli koulusta iloisena, ettei sitä ollut enää tapahtunut. Varmasti avustaja oli hämillään tapahtuneesta, eikä ollut ymmärtänyt pienen ihmisen tunteneen hänen tekemisensä epämukavaksi. Onneksi tämä asia on nyt selvitetty, oppi ja ikä kaikki, eteenpäin taas mennään hyvillä mielin.

Mutta mitäs tänään. Tänään oli tarkoitus lähteä koko porukalla ostoskierrokselle. Decathlon, Hola, Metro ja ”Pappa Joneksen ” kautta kotia. Lopulta päätettiin, että äiti lähtee yksin ja muu porukka jää kotia. Mitäs siinä, ihan mielellään äiti yksinkin lähti. (Lue, tosi mielellään...)

Decathlonista vaatetta pikkuväelle, tosin Nikolle ei tahdo housuja löytyä, pitää mennä lastenvaatemarkkinoille tässä joku viikonloppu.

Holasta lähti mukaan pikkusälää. Keittiötarvikkeita ja kynttilätavaraa pääasiassa.

Metrosta lähti mukaan aika paljon kaikenlaista. Pääasiassa ruokatavaraa, mutta myös muuta tarttui haaviin, yksin kun sai kierrellä ja katsella. Uusin löytö olivat pakastepullat, joita Suomessakin paljon ”leivottiin”. Uuni lämpiämään, pullat paistumaan ja herkuttelemaan! Tää on sitä luksusta...

Löytyipä myös keittiön ikkunalaudalle sopiva lamppu (viimeinen kappale), katossa olevaan lamppuun kun ei ole löydetty oikeanlaista lamppua (no johan tuli melkoinen lause...), vaikka ollaan etsitty joka paikasta. Ja näitä lamppuja meillä on sitten lähes joka huoneessa...

Ja mikä yllättävintä, Metrosta löytyi pääsiäismunia ja pupuja! Suklaisia sellaisia. Sen verran meilläkin nyt pääsiäistä on tarjolla. Saapi Millakin maistaa ensimmäistä kertaa suklaata...

Kotimatkalla äiti pyysi kuskia soittamaan tilauksen Pappa Jonekseen ja miten kävikään, äiti ennätti odottaa pizzaa varmaan 20 sekunttia kun sitä jo kiikutettiin nälkäisen äidin odotellessa. Jess! Voiko enää paremmin nappiin mennä? No ei! Kotia äkkiä syömään...

Päivä oli aika sateinen. Isi ja lapset eivät olleet päässeet ulkoilemaan. (Voi harmi, piti katsoa sitten aika-ajot...) Äiti soitti ennakkoon, jotta tarttee kantoapua  kun tulee kotiin. Kyllä oli isin ilme yllättynyt kun näki sen tavara määrän! Äiti ostoksilla... yksin... Onneksi oli tuota ruokaa mukana; ”Hyvä ruoka, parempi mieli,” kaikki näyttää valoisammalta J Ei vaiteskaan, ei äiti ollut törsännyt, vaikka Holassa mieli tekikin, asutaan jo muutenkin hieman ahdingossa, kun ei ole säilytystiloja kaikille tavaroille.

Päivä oli mennyt kaikilla ihan mukavasti. Milla oli nukkunut päiväunet ja pojat olivat leikkineet ja pelanneet. Huomenna pitäisi kuulemma lähteä ostamaan ratti ja polkimet, että poika pääsee pelaamaan ”oikeasti” formulapeliä.