Jopa menee taas putkeen. Äiti on odottanut koko aamun, että neiti kävisi aamupäivän unilleen, että pääsisi itsekkin vähän levähtämään.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tyttö nukahti syliin 10:00 maissa kuten yleensäkkin. Tottahan tänä aikana alkoi hiivatinmoinen poraaminen naapurissa ja hakkaaminen. Savu alkoi hieman orastaa ulospääsyä äidin korvista. Siitäkin huolimatta äiti lähti viemään tyttöä makkariin. Ayi oli käynyt ”siivoamassa” äidin laittamat esivalmistelut pois, jotka olisivat antaneet mahdollisuuden vain laskea neidin nukkumaan ja laittaa peiton päälle. Siinä sitä sitten kädettömänä alat laittamaan kaikkea taas kuntoon ja könyät sänkyyn. Missä tutti, viimeinen oljenkorsi? No yöpäydällehän se oli laitettu (jonne sitä ei ole aikaisemmin laitettu), josta kurkoteltaessa tippui tietenkin lattialle ja pyörähti sängyn alle. Kyllä siinä hieman alkoi jo paine korvista tulla savuna ulos, kun neiti heräsi tämän kaikean päätteeksi. Eli se siitä aamupäivän lepohetkestä. Kello on jo yli 11:30, eikä neitiä saa nukkumaan. Äidin olo on hieman tympääntynyt näihin yhteensattumiin. Tekisi mieli käydä heittämässä porat ja vasarat parvekkeelta alas! (Todellisuudessa tekisi mieleni työntää työkalut.... hmmm. Jätetään sanomatta ja pidättäydytään tuossa siistimmässä versiossa...)

Päivä näyttää taas aikasta sateiselta. Paksu usva on taas peittämässä näkyvyyden joen toiselle puolelle. Noh, äärivivat taloista näkyvät tällä kertaa.

Äidillä on tehnyt munkkeja mieli jo varmasti 2kk. Milloinkahan saisi aikaseksi leipoa... Pakkasessa voisi olla nyt tilaa... Margariinia ei kyllä nyt ole, mutta voishan tuohon varmaan käyttää auringonkukkaöljyä... pitääpä tarkistaa netistä ja jos jaksaisi aloittaa herkkujen tekemisen, ettei pääse laihtumaan. Liikunta minimiin ja paljon herkkuja sisään, linjat ovat tallessa! Voihan sitä sitten Suomessa taas urheilla ja ulkoilla. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Pääasia, että housut vielä jalkaan mahtuvat, ettei tarvitse lähteä sovittamaan housuja, jotka kuitenkin jumittaa reisistä heti kiinni ;-)

Taidanpa hakea murukahvia, että virkustun ennen Nikon saapumista. Suomalainen kaffe loppu eilen, ruottalaista on vielä paketti, jotta aamuisin saa irvistellä suodatinkahvilla. Ei se ruottalainen ole kyllä läheskään niin hyvää kuin suomalainen. Mutta kaikkeen tottuu! (Ainakin melkein.)