Äiti, ja äidin loistokkaat ideat. Äiti halusi välttämättä päästä katsomaan valaita viimeisenä päivänä, niiden näkemiseen täällä kun oli lähes 100% mahdollisuudet...

2.10 Valasretki

Aamulla lähdettiin kävelemään Darling Harbouriin.

National Maritime Museumin ulkokohteet. Sota-alus ja sukellusvene. (Saija, noihinko olisi päässyt sisälle?)

Nikon uusi ystävä. Ei aavistustakaan, mitä tämä otus mahtoi esittää. Onko tämä joku sarjakuvahahmo vai mikä?

Oikealla näkyy osa meidän aluksestamme.

Matkalla

Tässä viimeinen kuva ennen paluu matkaa. Tämän jälkeen äiti alkoi sairastamaan merisairautta ja tutustui lähinnä vain aluksen tarjoamiin oksennuspusseihin ja penkkien nukkumismukavuuteen.

Nikon suurin huolenaihe oli koko matkan aikana kuulemma vain, että saako hän lisää suklaakeksejä.

Isi oli oksennuksessa, koska Milla oksensi pari kertaa isin päälle kantorepussa, kunnes nukahti.

Miehet näkivät pari kertaa valaita ja Niko pongasi delffiinit veneen keulan vieressä uimassa.

Tässä vaiheessa tilanne on jo rauhoittunut. Kaikki sairastaneet ovat jo tolpillaan kun päästiin pois avomereltä.

Kotimatkalla. Käveltiin takaisin hotellille, The Rocksin alueelle Oopperatalon "parkkipaikalta".

Olisi sen viimeisen päivän paremminkin voinut viettää. En tiedä, minne ne tosiasiat päästä hävisivät kun valaista innostuin. Aikaisemmin olemme välttäneet merimatkoja lasten kanssa, jossa merenkäynti on voimakas, lähinnä turvallisuuden takia. Jostain syystä merisairaus ei ole käynyt pienessä mielessäkään, vaikka sitäkin on tullut lievemmässä muodossa sairastettua jo 24h-risteilyllä.

Siinäpä se. Austraalian reissu. Seuraavana aamuna oli sitten paluu arkeen edessä. Australia oli kyllä mahtava maa ja sinne varmaan joskus vielä palataan. Puhtaus ja luonto. Ne on kyllä siellä kohdallaan. Suosittelen lämpimästi!