Katsoin tuolta vanhoista kirjoituksista, että Niko yskä alkoi 4. marraskuuta, eki kuukausi meillä on nyt ryvitty! Ja siitähän on nyt 1½-viikkoa kun käytiin lekurilla, joka sanoi, ettei voi mitään tehdä, ei ole hengitysteissä, eikä korvissa ongelmia, räkä vaan valuu nieluun ja ärsyttää hengitystiet.

Nuhaan en löytänyt vastausta, mutta taisi olla, että nuha tuli viikko yskinnän jälkeen, eli sitä olisi nyt ollut kolmisen viikkoa... Normaaliako? No ei minusta!

Äidin äkäinen flunssa sai alkunsa viime lauantaina ja vielä sunnuntainakin palelutin itseäni lisää kun käytiin vieraiden kanssa pagodaa katsomassa ja käveltiin sieltä Intialaiseen syömään. Sopivasti syöpöttely loppui siihen aikaan, kun takseilla vaihtuu vuoro, eivätkä ota kyytiläisiä yhteen tuntiin! Ei auttanut kuin kävellä kaupungille ja paleli niin sairaasti! Vaatetta oli kyllä päällä ihan reilusti, mutta täällä tuo ilma osaa näköjään yllättää purevuudellaan...

Tänään isi laittoi asunnonvälittäjälle viestiä, että etsii meille uutta asuntoa (minä taisin laittaa jo viime viikolla...), että tähän ei enää jäädä. Onneksi ensi viikolla lähdetään Shanghaihin kahdeksi yöksi ja sen jälkeen Krabi kutsuu!!!! Toivottavasti lentomatkat eivät ole hankalia... ja saataisiin flunssat loppumaan auringon lämmössä...

Tänään leivottiin Nikon kanssa joulutorttuja! Suomessa noiden tekeminen vie korkeintaan ½-tuntia, (sulatus, täyttö ja paisto,) täällä niiden tekemiseen vierähtää noin viisi tuntia (+ yön yli taikinaa jääkaapissa jäähdytellen)! Ensin poistat kivet kuivista luumuista, keität ne pehmeiksi ja soseutat. Valmistat taikinan; nypi voita jauhoseokseen ja sekoita rahkaa. Odota seuraavaan päivään, että pääset liimaamaan tämän mössön kiinni keittiönpöytääsi ja täyttämään epämääräisen näköiset neliöt edellisenä päivänä tekemälläsi luumusoseella. Ja parasta vielä on, jos välillä joudut tekemään jotain muuta ja taikina ennättää todellakin lämmetä pöytään, sitä on oikein mukava repiä irti ja persoonallisen näköiset joulutortut ovat taattuja! Taidan tehdä toisen taikinan pakasteeseen valmiiksi, jotta saadaan sitten Krabin reissun jälkeen leipoa uudet tortut joulupöytään... Kai sen rahka-voitaikinan saa pakastaa???

Meillä on ihana naapuri. Hän kuskaa vieraitamme ympäri Hangzhousta, kun minusta ei siihen ole. Ensinnäkään en ole tutustunut Hangzhoun hierontapaikkoihin, eikä räätäleistäkään ole tietoa, mutta naapurillapa on! Oikein paljon kiitoksia naapurin rouva kaikesta avustasi! Itsellänikin tulee parempi omatunto, kun vieraat saavat nähdä Hangzhousta myös sitä puolta, mitä itse en heille saa näytettyä. Niin, ja toisekseen, en jaksaisi tässä flunssassa kierrättääkkään ja Nikon päiväuni-aika pitää rauhoittaa, jolloin en liikenteessä pystyisi olemaankaan. Itsekkin kaipaan päikkäreitä vähintään yhtäpaljon kuin Nikokin, joskus jopa enemmän ;-)

Anteeksi, jos kirjoitukset ovat hieman sekavat, mutta viime päivinä en ole jaksanut oikolukea tekstejä, vaan kirjoitan siinä järjestyksessä, kuin ne päästä ulos tulevat. Koittakaa saada selvää, minä koitan sitten joskus toisena päivänä. Mitähän sitä nyt lähtisi ottamaan.... Joulutortun, vaikka ei enää lämmintä olekkaan...