Formulaviikonloppua lähdettiin viettämään Shanghaihin jo perjantai-iltana junalla. Hotelli oli vanha tuttu, Cetral Hotel. Hyväksi havaittu, mitä tuota vaihtamaan :-)
Isi kävi ruokametillä toisen suomalaisisukin kanssa. Sinä aikana lapset rauhottuivat katsomaan Titi-Nallea :-)
Lauantaina käytiin aamupalalla, jonka jälkeen miehet suuntasivat bussilla kohti Shanghai Circuittia. Äiti ja Milla suuntasivat kaupungille muutaman muun suomalaisen kansa. Kävelyn ja veneilyn päätteeksi saavuimme Pudongin puolelle. Tarkoituksenamme oli päästä ihastelemaan maisemia vasta avatusta, Shanghain korkeimmasta rakennuksesta, mutta pitkä jono ja ilman kuumuus ajoi meidät sitten toiseksi korkeimpaan rakennukseen.
Uusi rakennus kuvassa oikealla ja Jin Mao vasemmalla, jonne pääsimme jonottamatta!
Näkymät 88. kerroksessa olivat hienot. Harvoin on Kiinassa oloaikana ollut näin kirkasta kelia!
Kurkistus tornin sisustaan. 53. kerroksessa on Grand Hyatt Shanghain respa. Aikasta hienot näköalat myös tännepäin! (Suzhouren, tuskin ilman sun blogia olisin edes hoksannut katsoa alas tuolta ylhäältä! Oli se niin "vaatimattoman" näköinen paikka, missä kuvan otin...)
Maanpinnalle palattuamme kävimme syömässä ja vähän shoppailemassa. Muut jatkoivat matkaa vielä tinkamarkkinoille, mutta äiti ja Milla lähti CityShopin kautta taksilla takaisin hotellille odottamaan miehiä.
Ja sitten radalle...
Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että meidän perheestä löytyy ferrari lippiksiä, ferrari t-paitoja, ferrari lippu... Niko oli nauttinut "fanittamisesta", katsomossa kun oli tilaa aika-ajopäivänä.
Pitäähän se nyt yksi kuva olla Kimistä.
Tyhjää oli katsomoissa. Mm. katsomo, jossa toissa vuonna olimme, oli kokonaan kiinni! Kuvassa näkyviin katsomoihin tuli kyllä sunnuntaina katsojia. Kaksi katsomoa täytettiin Shanghain alueen koululaisilla, kuulemma... Kyllä ne katsomot olivatkin täynnä valkopaitaisia katsojia, jotka sitten jossain vaiheessa lähtivät yhteistuumin pois...
Ilta meni sitten ihan hotellilla. Miehet tulivat niin myöhään hotellille, että päätimme jäädä sinne syömään, että saadaan lapset ajallaan nukkumaan.
Sunnuntaina lähdettiin sitten koko porukka kisapaikalle. Sää suosi meitä viimeistä kertaa Shanghaissa kisoja katsovia. Hyvä niin. Olisi ollut ikävää, jos joka ikinen vuosi olisi tullut vettä...
Neiti nötterö valmiina taistoon :-)
Ja Niko myöskin :-)
Isikin intoutui poseraamaan myös ulkopuolisille kuvaajille. Oliskohan saanut auringonpistoksen tai jotain... ;-)
Kisapoliisitkin pyysivät isiä ja Nikoa valokuvaan kanssaan
...toisin kuin yleensä. Parhaimmissa tapauksissa tullaan nenän eteen ottamaan kuvia ja filmaamaan, vanhemmista välittämättä. Nämä filmaajat tyytyivät jäämään kauemmaksi. TIC (eli this is China...)
Kisat ovat alkamassa ;-)
Lähtöalueen kuhinaa.
Ja varikkotoimintaa. Uskomatonta, miten vähäeleisesti ja nopeasti varikkopysähdykset tapahtuivat täältä puolelta katsottuna.
Itse kisa oli tylsä. Sopupeliä. Viime vuoden kisa oli kyllä ihan huippu, veihän Kimi silloin mestaruuden :-)
Kotimatka lähti ihan hyvin liikkeelle. Mitä nyt kuski ajoi ensin mutkan kautta Hangzhouhun menevälle tielle, kierrettiin noin 1h turhaan...
Seuraavaksi puhkesi bussista rengas. Kuski ei näyttänyt aluksi tilanteeseen reagoivan mitenkään, mitä nyt hieman hiljensi vauhtia. Kiinassa ei uskalla pysähtyä autolla edes pientareelle, koska nekin ovat käytössä. Joku saattaisi ajaa auton perään vähän turhan kovalla nopeudella (60 - 120km/h).
Jonkin aikaa ajettuamme käännyimme eräästä liittymästä ja lähdimme katsomaan tilannetta, että mikä rengas räjähti. Takaa toinen sisimmäinen rengas, jota vaihtamaan saapuikin pikapikaa melkoinen hökötys...
Yksi mies auton alle, kompura päälle ja renkaan vaihtoon. Kaveri pysyi auton alla koko toimituksen ajan. Miten lie olisi käynyt, jos tunkki olisikin pettänyt...
Renkaan vaihdon jälkeen jatkettiin hetken aikaa matkaa, kunnes kuski käänsi bussin huoltoasemalle. Luulimme hänen menevän rengaspaineita tarkistamaan, mutta ei. Tankkaamaan! Mitä lie oli touhunnut koko päivän, kun ei ollut bussia tankannut ennen reissuun lähtöä?! (TIC again...)
Ja taas matka jatkui, kunnes kuskin piti päästä syömään. Ja taas pysähdyttiin...
Se, mikä tässä pitkäksi venyneessä matkassa oli positiivista on se, että kuski pysyi omin avuin hereillä koko matkan ajan ja se on jo jotakin se :-D
Home sweet home. Kotiin päästiin niin myöhään, että Niko sai pitää maanantain koulusta vapaata ja nukkua pidempään. Ei pistänyt kyllä yhtään hanttiin. Mukava "rokulipäivä" :-)
