Sunnuntaina palattiin Hong Kongista ja tiistana sitten lähdettiin Shanghaihin Nikoa käyttämään lekurissa.
Pojalla oli kurkku kipeänä, eikä oikein suostunut syömään, kuumettakin oli ollut pariin otteeseen ½-päivää kestävänä piikkinä.

Matka taittui mukavasti uudella junalla. Taksilla loppumatka keskustaan lekurille. Kurkkukipu johtui kuulemma allergiasta. Nuhaa kun on ollut jo pidemmän aikaa, Rosesta mukana tulleena. Saman diagnoosin sai isikin, samat oireet ja samalta näytti. Minkä lie pöpön saaneet vanhasta kodista... homettako? (Noh, on sitä nuhaa äidilläkin ollut jo koko kesän.) Samalla reissulla laitatettiin Nikolle ja Millalle rokotteet, joita saamaan piti vaihtaa osoitetta. Mutta ei se mitään, päästiin lähemmäksi Ikeaa,
jonne olikin tarkoitus mennä ennen kotiin paluuta.

Nyt on allergia lääkkeitä annettu viisi päivää, eikä kurkku ole ollut enää päiviin kipeänä. Nuhakin alkaa laantua. Ei tartte niistellä juuri ollenkaan! Hyvä näin. Toivottavasti kuurin jälkeen oireet eivät palaa. Muutenhan ne tulisivat myös tästä uudesta kodista, tai sitten oireiden aiheuttajana olisivat ilmansaasteet,
joita täällä on runsaasti...

Nyt alkaa sitten olla ohi meidän yksinäinen elämä täällä Hangzhoussa. Lomalaiset ovat palanneet ja viikolla vierailtiinkin jo Rosessa ja mekin saimme jo ensimmäiset vieraamme. Kyllä tuntui mukavalle kun Nikolla oli leikkikaveri ja äidillä juttuseuraa. No se huonopuoli tässä asiassa oli, ettei Niko viihdy enää yksinään ollenkaan. On kuulemma niin kauhean tylsää olla kotona ja on niin kauhean tylsää olla kolmestaan... Ymmärrän kyllä pojan tuntemukset, ollaanhan täällä oltu jo pari kuukautta ilman seuraa. Mutta on se jännää myöskin huomata, että erilaisiin tilanteisiin tottuu. Silloin kun oltiin täällä ainoat, ei sitä
edes osannut kaivata seuraa kun tiesi, ettei sitä mistään tule. Mutta nyt kun seuraa on tarjolla, on itsekkin kokoajan sitä hakemassa. Kyllä mennyt kesä ja tämä alkava syksy ovat kuin eri maailmaa. Ihminen on onneksi sopeutuvainen :-)

Tänään lauantaina pojat kävivät kahdestaan elektroniikka markkinoilla ja me tytöt jäätiin kotiin. Milla palkitsikin äidin pitkillä päikkäreillä! Äiti sai touhuta omia juttuja kun pojatkin olivat poissa. Tuntui tosi hyvälle olla vaan oman itsensä kanssa.

Illalla käytiin Merossa ihan normi taksilla. Taksi odotti meitä tunteroisen ja toi takaisin. Ei tosin tainnut taksikuskia ilahduttaa odottaminen, vaikka mittari kokoajan raksuttikin, oli niin nyrpeenä kun meidät kotiin toi. Noh, ei paljoa puristele, sehän on heidän hommansa, jos ei mittarin mukainen taksa (maksettiin kyllä enemmän kuin mittari näytti...) riitä vaan pitää näyttää nyrpeetä naamaa, on varmaan väärällä alalla sitten. Me ainakin oltiin tyytyväisiä hänen palveluunsa.

Nyt on päiväkin jo vaihtunut sunnuntaiksi. Pojat on aamu-uinnilla (kello on kyllä jo 12.00...) ja Milla on taas päikkäreillä. Mitähän äippä keksisi ;-)